Johanna Sinisalo
Sankarit
(Tammi)

Tässäpä kirja, josta voi kerrankin rehellisesti käyttää nimitystä suuri suomalainen romaani. Johanna Sinisalon Sankarit on lähes hullunrohkea yritys niputtaa yksiin kansiin niin Kalevalan moderni uudelleenkerronta, Suomen lähihistorian keskeisten kipupisteiden kirkastus, kuvitteellisen kansanluonteemme peilailu kuin sankarikultin aukirepiminenkin. Noin vain pintaa raapaistakseni. Romaanissa kun riittää tasoja ja tulkintatapoja vaikka muille jakaa.

Kirjan henkilökaarti on laaja. Tapahtumien keskuspisteenä häärii Rex, Suomen kaikkien aikojen mahtavin rock-tähti. Karismaattinen ja magiasorminen jätkä, jonka kuninkuutta varjostaa ainoastaan syvälle sieluun juurtunut suuri tammi. Hänen kumppaneistaan merkittävin on Ile Aerosmith, rumpuvirtuoosi ja tietokonevelho, mies Zombie™-teknologian (jess!) takana. Eikä pidä unohtaa urheilijoista juhlituinta, läpi harmaan kivenkin itseään puskevaa Kauko ”Mahti” Saarelaista, jonka ura kokee mattinykäsmäisiä ylä- ja alamäkiä. Tai jo lapsesta asti iskelmäprinssiksi koulittua Joakimia, jolle suosio ja mediajulkisuus ovat kaikki kaikessa.

Näille uroille naiset ovat pelkkiä kiertopalkintoja. Siitäkin huolimatta, että juuri kauniimpi sukupuoli ohjaa lopulta heidän kohtaloitaan. Oli kyse sitten Sariolan parantolassa salaisia kokeita tekevästä rouva Alakorkeesta, tämän vastustamattoman viettelevästä tyttärestä Tytti Pohjolasta tai Rexin aviottomasta Auroora-lapsesta. Kaikilla heillä on annettavaa ja otettavaa miehisiltä ”sankareiltamme”.

Näistä ja monista muista ihmiskohtaloista kasvaa kirjan mittaan makaaberi komedia, jossa machoileva voitto- ja kostokulttuuri sortuu vääjäämättömään tragediaansa. Mikä on tietysti pelkkä kepeä yksinkertaistus äärimmäisen rikkaan romaaniin teemoista ja sävellajeista.

Sankarit-kirjan voi lukea hyvinkin erilaisten silmälasien läpi. Esimerkiksi vain ihailemalla sitä helppoutta, jolla Sinisalo on istuttanut Kalevalan käänteet viimeisen viidentoista vuoden ajanjaksolle. Ainoastaan pariin otteeseen juoni sortuu turhanoloisille harharetkille, mutta muuten tapahtumien modernisointi saa aikaan lähinnä huudahduksia ”wau, tuohan on nerokkaasti väännetty”!

Myös tekstipuoli on hurmaavassa kuosissa. Kerronta imee voimalla eteenpäin, ja Ennen päivänlaskua ei voi -romaania hillitymmin käytetyt lehtiartikkelikatkelmat ja vastaavat istuvat kokonaisuuteen saumattomasti. Sinisalo ei koskaan aiemmin ole kirjoittanut näin täysipainoisesti, halliten jokaisen käyttämänsä tyylilajin suvereenisti. Aina rock-musiikin herättämästä hurmoksesta ja rakkausromaanin muotoon puetusta kohtauksesta runolliseen vertauskuvallisuuteen. Kaiken se elää, kaiken se vakuuttaa, kaiken se takoo kallon syövereihin.

Sankarit-romaanin lukuisista ulottuvuuksista voisi - ja sietäisi - kirjoittaa useammankin opuksen edestä analyysejä ja erittelyjä, mutta enköhän jätä sen puolen kammareissaan ahertavien tutkijoiden huomaan. Nyt saa riittää toteamus, että tarjolla on kokemus, jota kenenkään ei kannata sivuuttaa.

Toni Jerrman

KIRJA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 4/03:ssa. Mukana mm. Jyrki Vainonen, Heimo Susi, Margaret Atwood, Ray Loriga, Steven Pressfield, Michael Chabon, Robin Hobb, Guy Gavriel Kay, Terry Pratchett ja lukuisia muita.