Paycheck

Philip K. Dickin tarinoihin pohjautuvia elokuvia ilmestyy tasaisen tappavaan tahtiin. Väliin suuren luokan projekteina Minority Reportin tyyliin, toisinaan suoraan videolle tarkoitettuina halpiksina. Parin vuoden takaisen Impostorin tapaan Paycheck asettuu näiden kahden ääripään välimaastoon.

John Woon ohjaama elokuva noudattelee lähtökohdiltaan hyvinkin uskollisesti Dickin niminovellia. Valittu tarina ei kuitenkaan ole mestarin tuotannon parhaimmistoa ja aihepiiriä on viime vuosina käsitelty muutenkin valkokankailla lähes kyllästymispisteeseen asti. Juonen viimeinenkin vetovoima katoaa sitten Dean Georgarisin löysäilevään käsikirjoitukseen. Mikä ei sinänsä ole ihme - onhan hepun edellinen taidonnäyte kesäleffoista kakkaisin eli Lara Croft Tomb Raider 2: The Cradle of Life.

Roolistaan pahasti pihalla oleva Ben Affleck esittää taistelulajeja taitavaa ja sulavasti eri piireissä liikkuvaa tietokoneneroa. Konsepti, joka on mailien päässä Dickin tavallisesta jokamiehestä. Tämä Jennings palkataan kahdeksi vuodeksi suuryhtiön salaiseen projektiin, jonka jälkeen hänen muistinsa pyyhitään urakan ajalta tyhjäksi. Keikan valmistuttua luvattu rahapalkkio on kuitenkin muuttunut pelkäksi kirjekuorelliseksi sekalaisia pikkuesineitä - Jenningsin omasta vaatimuksesta. Mistä kummasta oikein on kyse? Mitä miehemme on yrittänyt vihjata itselleen?

Jenningsin tilanne vain pahenee, kun hän huomaa, että sekä poliisit että yhtiön agentit ovat hänen kintereillään. Alkaa kissa ja hiiri -leikki, jossa salaisuudet aukenevat yksi kerrallaan loputtomien takaa-ajokohtausten tiimellyksessä. Valitettavasti katsojaa asia ei pahemmin jaksa kiinnostaa, sillä elokuvaan on saatu vain paikoin aikaiseksi tarvittavaa paranoidia tunnelmaa ja aitoja jännityskäänteitä. Myös Jenningsin rakkaussuhde Uma Thurmanin väsähtäneesti näyttelemään Racheliin jää täysin ulkokohtaiseksi.

Novelliin verrattuna elokuvan pahin moka on koko hyvis/pahis-asetelman kääntäminen päälaelleen. Alkuperäisen kertomuksen ydin kun on Dickille tyypillinen näkemys pienistä ihmisistä, joita rautanyrkkinen valvontakoneisto ja villiksi riistäytynyt yrityskapitalismi alistavat. Unohtamatta tietenkään toivoa paremmasta huomisesta, joka koittaa, kun mattimeikäläiset viimein saavat tarpeekseen ja nousevat kapinaan sortajiaan vastaan. Teema, joka olisi istunut Amerikan nykyiseen bushismiin kuin nenä naamaan. Siis mikäli elokuvantekijät vain olisivat uskaltaneet siihen tarttua.

Ehkäpä Paycheckin kerran katsoo pahemmin kakomatta, mutta todennäköisemmin ei.

Toni Jerrman - 2 tähteä

ELOKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 4/03:ssa. Mukana mm. Cabin Fever, Texas Chainsaw Massacre, Underworld, Lord of the Rings 3, Matrix 3, Kill Bill 1 etc.