Paluu henkiinherätetyn hammaslääkärin morsmaikun tuolle puolen

Brian Yuzna on amerikkalaisen indiekauhun pieni suuri mies. Hän on kunnostautunut niin tuottajana kuin ohjaajanakin ja hänen meriittilistallaan komeilevat mm. sellaiset klassikot kuin Re-Animator ja Society. Uuden vuosituhannen alusta lähtien mies on iskenyt verta ja hurmetta valkokankaille Espanjasta käsin. Alkusyksystä 2003 rento tarinaniskijä vieraili myös Suomessa, Espoo Ciné -elokuvafestivaalien kunniavieraana.

Filmimaailman pariin ex-hipiksi itseään tituleeraava Brian Yuzna päätyi vasta kolmikymppisenä, 1980-luvun alkupuolella. Sekalaiset pätkätyöt eivät enää innostaneet ja Hollywoodin kutsu kävi vastustamattomaksi. Kimaltelevien unelmien kotikaupungissa Yuzna tutustui elokuvapiireihin ja ajautui hetkeksi halpiskunkku Charlie Bandin leipiin.

Sitä kautta ura ei tuntunut kuitenkaan urkenevan toivottuun suuntaan. Kim Deitchin underground-sarjakuvaan perustuva elokuvaidea, jossa kuolemaantuomittu vanki olisi karannut sellistään syntymällä uudestaan perunaksi, ei Bandia pahemmin innostanut. Niinpä Yuzna ryhtyi itse keräämään projektille rahoitusta sekä ilmoitteli Variety-lehdessä etsivänsä filmille ohjaajaa. Halukkaita ilmaantui pilvin pimein, mutta itse elokuva ei koskaan noussut siivilleen. Jotain oli kuitenkin saatava aikaiseksi ennen kuin rahat yksinkertaisesti haihtuisivat ilmaan.

Ystävänsä Bob Greenbergin kautta Yuzna tutustui chicagolaiseen teatteriohjaajaan, joka totteli nimeä Stuart Gordon. Hän oli suunnitellut siirtyvänsä elävien kuvien pariin, tarttumalla alkajaisiksi joko H.P. Lovecraft -aiheiseen tv-sarjaan tai mustasukkaisen koiran ja sylivauvan välienselvittelystä kertovaan Lucky-elokuvaan. Koirat ja imeväiset saivat kuitenkin jäädä, sillä miehet huomasivat pitävänsä samanlaisista kauhuleffoista ja tulevansa hyvin toimeen keskenään. Yhteistyön ensimmäinen hedelmä on palkintoja kahminut, huippusuosittu Lovecraft-adaptaatio Re-Animator (1985).

”Koko urani tärkein elokuva on varmastikin Re-Animator, jonka kypsyttelimme Stuartin tv-sarjaideasta. Se muutti sekä minun että Stuartin elämän ja muodostui pääsylipuksemme elokuvanteon ihmeelliseen maailmaan. Ja se menestyy yhä, siitä on kasvanut todellinen kulttileffa.

Minusta se on myös ihan onnistunut versio Lovecraftin alkuperäisestä tarinasta. Tosin vaadin, että mukaan on saatava mies, joka kantelee irtopäätään kainalossaan. Mikä johti sitten siihen kuuluisaan nuoleskelukohtaukseen, kun ryhdyimme miettimään, että mitä kummaa irtopää voisi naisesta haluta. Mitä ihmettä se ylipäätään kykenisi tekemään naisen kanssa?

Tuottajan ominaisuudessa olen väliin hyvinkin aktiivisesti mukana elokuvan valmisteluissa, väliin taasen vähemmän. Re-Animatoria suunniteltaessa ja toteutettaessa osallistuin oikeastaan joka vaiheeseen. Sen voisikin sanoa olevan ainoa filmikoulu, jota olen ikinä käynyt...”

Herbert West - elvyttäjä -tarinaan (suom. kokoelmassa Temppeli ja muita kertomuksia) perustuva Re-Animator kertoo pakkomielteisestä lääketieteen opiskelijasta, Herbert Westistä (Jeffrey Combs), joka on päättänyt päihittää itsensä kuoleman. Kun hänen kehittelemäänsä neonhehkuista seerumia ruiskuttaa ruumiiseen, pomppaa tämä hetkessä taas henkiin. Paha vain, että zombiet ovat useimmiten raivohulluuden vallassa ja käyvät lähimpänä olevien ihmisten kimppuun kuin sika limppuun.

Hillittömässä kavalkadissa yllytään lopulta eläviin irtopäihin ja rujojen ruumiiden yhteishyökkäykseen asti. Pienestä budjetista huolimatta aloittelevat elokuvantekijät ovat saaneet filmistä kaikin puolin toimivan. Sen pidättelemätön splatter, huumorintajuinen hurmos ja herkulliset päähenkilöt jaksavat viehättää tänäkin päivänä. Vanhan tohtorismiehen (David Gale) irtopää nuolemassa nuorta alastonta naista (Barbara Crampton) on vain yksi esimerkki elokuvan nerokkaista älynväläyksistä.

Kun rauta on kuuma, pitää sitä takoa. Niinpä teattereihin saapui jo seuraavana vuonna parivaljakon toinen Lovecraft-adaptaatio. Alunperin tarkoitus oli tarttua tarinaan Dagon (suom. kokoelmassa Temppeli ja muita kertomuksia), mutta tämä suunnitelma toteutui lopulta vasta vuonna 2001. Nyt päädyttiin novelliin ja elokuvaan nimeltä From Beyond (novellisuom. Tuolta puolen, Tähtivaeltaja 1/89).

Jälleen Yuznan tuottamassa ja Gordonin ohjaamassa filmissä liikutaan suhteellisen kaukana Lovecraftin alkuperäisistä maisemista, mutta lopputulos on silti hulppea. Kun sadistinen tiedemies avaa portin toiseen ulottuvuuteen ja paljastaa seassamme näkymättöminä leijuvat tuonpuoleisen olennot, on luvassa aimo annos verta, visvaa ja seksuaalisia värinöitä.

”Tuolta puolen on sen verran lyhyt novelli, että ehdimme käydä sen elokuvassa läpi jo ennen alkutekstejä. Lopun keksimme omasta päästä. Mukana on tietenkin alkuperäinen ajatus eri ulottuvuuksista, mutta kaikki ne aivojen syönnit ja otsasta törröttävät käpylisäkkeet ovat kieltämättä ihan muualta kuin Lovecraftilta. Leffajuoni on aika vapaasti mukailtu ja hakee ainoastaan lähtökohtansa novellista. Jos Lovecraft-fanit pitävät From Beyondista, se on kyllä enemmän elokuvan kuin Lovecraftin tarinan ansiota.

Filmissä oli alkujaan mukana myös enemmän lävistyksiä, bondagea ja sadomasokismia, mutta kun Stuartin äiti näki tuon version hän oli ihan järkyttynyt, että poikansa on päätynyt tekemään pornoa, heh heh. Niinpä leikkasimme elokuvan hieman siistimmäksi.”

TONI JERRMANIN KATTAVA JA IHASTUTTAVA BRIAN YUZNA HAASTATTELUARTIKKELI JATKUU TÄHTIVAELTAJA 4/03:ssa. Mukana nelivärikuvitus!