Helsingin Science Fiction Seuran Tähtivaeltaja palkinto parhaasta vuonna 2002 suomeksi ilmestyneestä science fiction -kirjasta annetaan Like Kustannuksen julkaisemalle RAY LORIGAN romaanille TOKIO EI VÄLITÄ MEISTÄ ENÄÄ.

Teoksen on suomentanut Päivi Paappanen.Ray Lorigan palkittava romaani Tokio ei välitä meistä enää (Tokio ya no nos quiere) on espanjalaisen kulttikirjailijan vahva taidonnäyte. Teos, joka yhdistää saumattomasti vimmaista kerrontaa, pirstaleiksi hajoavaa todellisuutta sekä nykypäivän elämänmenon kristallinkirkasta kommentointia.
Lorigan teos kertoo kaoottisesta huomispäivästä, jossa ihmiset purkavat sisäistä tuskaansa holtittomaan käytökseen. Käytökseen, jonka henkiset seuraukset vältetään laillistetun muistinpyyhintäkemian avulla. Pilleriä poskeen, etkä muista enää mitään eilisestä. Pääset pakoon menneisyyttäsi ja tekojasi, vastuuta ja syyllisyyttä. Tarve häätää mieltä piinaavat kipupisteet on kuin syöpä, jota ei voi pysäyttää, mutta joka lopulta syö ansaan jääneen yksilön koko identiteetin ja persoonallisuuden.par
Samalla kirja kyseenalaistaa kiehtovasti myös kertojansa luotettavuuden. Päähenkilö kun popsii tuhoavia pillereitä yhä kiihtyvään tahtiin, ja hänen muistinsa tuntuu omaksuvan Salvador Dalin kuuluisien valuvien kellojen luonteen. Siinä missä kertojan todellisuus alkaa murtua pelkiksi välähdyksiksi, herää lukijassa epäilys, ovatko hänen muistonsa ihmisistä ja tapahtumista sittenkään luotettavia vaiko pelkästään tyhjien aukkojen täytettä? Ainoat varmat kytkökset reaalimaailmaan tuntuvat olevan globalisaation kaikkialle tunkevat ikonit, loputtomasti itseään toistavat kolkot hotellihuoneet, autiot uima-altaat, rähjäiset baarit ja askeettiset lentokentät.
Lorigan romaanin ajatuksellisen monimerkityksellisyyden kruunaa evokatiivinen kerronta, jossa on sellaista emotionaalista iskuvoimaa, että kirjan tunnetilat ja tapahtumapaikat voi aivan maistaa kielellään. Lorigan teksti on demonista tykitystä, jossa vauhti ja lakonisuus esiintyvät sulassa sovussa väliin lähes absurdienkin vertauskuvien rinnalla. Jokainen yksityiskohta on pakattu täyteen merkityksiä, jotka nostavat teoksen arvon paljon suuremmaksi kuin osiensa summan.
Kaikkiaan Tokio ei välitä meistä enää on postmoderni tieteisromaani, jonka satiiriset piikit kuvaavat loisteliaasti nyky-yhteiskuntien elämänrytmiä ja elämäntuskaa. Teoksen pääteema - syyllisyys - luodataan sekä yksilön että kollektiivin kautta monen prisman lävitse. Niissä todellinen ja fiktiivinen muisti sekoittuvat toisiinsa häkellyttävinä ja tuhansina heijastuksina koskettaen suoraan myös lukijan ajatusten ja mielen alitajuntaa.

Tähtivaeltaja-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluivat:
Toimittaja Hannu Blommila, kriitikko Toni Jerrman, kriitikko Vesa Sisättö ja kirjakuoriainen Eeva-Liisa Tenhunen

Tähtivaeltaja-palkinnon aiemmat voittajat:
Jonathan Lethem:Musiikkiuutisia (Loki-Kirjat, 2001)
Pasi Jääskeläinen:Missä junat kääntyvät (Portti-kirjat, 2000)
Will Self:Suuret apinat (Otava, 1999)
Stefano Benni:Baol (Loki-Kirjat, 1998)
Dan Simmons:Hyperion (Like, 1997)
Theodore Roszak:Flicker (Like, 1996)
Mary Rosenblum:Harhainvalta (Jalava, 1995)
Iain M. Banks:Pelaaja (Loki-Kirjat, 1994)
Simon Ings:Kuuma pää (Loki-Kirjat, 1993)
Philip K. Dick:Oraakkelin kirja (WSOY, 1992)
William Gibson:Neurovelho (WSOY, 1991)
Philip K. Dick:Hämärän vartija (Love Kirjat, 1990)
Brian Aldiss:Helliconia-trilogia (Kirjayhtymä, 1986-89)
Flann O’Brien:Kolmas konstaapeli (WSOY, 1988)
Greg Bear:Veren musiikkia (Karisto, 1987)
Joanna Russ:Naisten planeetta (Kirjayhtymä, 1986)
Cordwainer Smith:Planeetta nimeltä Shajol (WSOY, 1985)